Time is money and money is...?

Huh, jokohan sita yrittaisi vahan rentoutua.
Olin aamulla jo varhain toimistolla tekemassa kouluhommia ja pohtimassa sukupuolisensitivisyytta, jonka otin verkkokurssina. Aihe on hyvin mielenkiintoinen mutta laaja seka monisaikeinen. Toimiston kirjastosta loysin viela 3 tiiliskiven kokoista kirjaa, jotka sivusivat aihetta ja itsella 30 sivuinen monistelapyska kahlattavana. No, sen parissa menikin sitten mooonta tuntia ja siina ohessa menikin sitten pari palaa Keeleyn synttarikakkua joka oli enemman kuin suklainen. Ja ah, niin herkullinen. Alan ilmeisesti tottumaan jopa murukahviin, silla sita meni tanaan enemman kuin normi "yhdenkupinpystynjuomaanmuttahyienenempaa".
Paapomo Joan on ollut taman viikon poissa ja toimisto oli jostain syysta hyvin hiljainen.

Tanaan olin myos Mygsyn kanssa nuorisotalolla. Meidan piti menna vahan kiertelemaan katuja, mutta tanaan oli aasialaiskorttelin vuoro, ja kun on paasto, ei ihmiset jaksa liikkua niin kuin normaalisti. Mugsy myos kertoi etta vaikka suurinosa siella asuvista on muslimeja, on siella asuvilla nuorisolla ongelmana juuri huumeet ja alkoholi, vaikka ne on luonnollisesti vahvasti nou nou-listalla.
Kuuleman mukaan suurin haaste onkin siina, etta millaisen identiteetin nuori pystyy rakentamaan kun tavalliset britit rallaavat ja rellestavat, ja taas perhe ja uskonto vetaa toiseen suuntaan; raittiuteen. Mutta nuorisotalolla oli kuutisen nuorta, kaikki odottivat ruoka-aikaa tietysti. Pojat pelasivat tietsikoilla ja pingista.
Talon tiiminjohtajan kanssa pelattiin vahan niin kuin bilista, mutta se oli lauta jossa napayttamalla yritettiin saada kiekkoja pusseihin. Meika voitti! Iloitsin siita hetken, kunnes han sanoi etta nuoriso-ohjaajan on opeteltava antamaan nuorten voittaa myos. Jostain syysta voittoni ei tuntunutkaan enaan niin makoisalta.

Ihmettelin myos etta miksi nailla nuorisotaloilla ei koskaan ole tyttoja (no sattumoisin ne 2 paikkaan joihin olen tutustunut, ovat sijaitseet juuri nailla aasialaisalueilla) ja mulle vastattiin etteivat vanhemmat anna lupaa. Tyttojen nuokkuillat ovat sitten erikseen. Pitaisi varmaan paasta sinne. Kaikki pojat vaan on hiljaisia ja ujoja (ainakin nama aasialaiset, brittipojat ovatkin ihan taysin eri luku) ja olisi kiva puhua tyttojen kanssa asioista.
Myos Mugsy oli kuullut tasta surullisesta (Lainaten Isa Mitron sanaa) teurastuksesta ja han olikin yllattavan tietoinen mm. Jokelan tapauksesta. Han olikin suuresti ihmeissaan miksei hallitus ole suomessa tehnyt mitaan asian eteen ja miksei suomalaiset ole nousseet barrikaadeille jotta jotain asian eteen tehtaisiin. Mulla ei ollut vastausta siihen, onko sulla?

No, koska kaikki kiiruhtivat seitseman pintaan jo kotiin, laksin minakin himangaan. Paatin kayda tsekkaamassa Tobyn (koira) kanssa lahella olevat ruokakaupat ja koiraparka oli ollut monta tuntia yksin, joten koirien uutisten lukeminen ei sillekkaan tekisi pahaa. Kavely kesti noin 25 min ja sen aikana 4 nuorta teinia pysahtyi ihailemaan koiraa, 2 aikuista miesta ja kaupassa 3 lasta. Kaikkien kanssa sai jotain turista. Se on taalla kylla kivaa kun suurinosa ihmisista on kovinkin puheliaita ja avuliaita. Kauppajonossa ei kannata hotkyilla, silla kassaneidin kanssa saattaa joku jaada jupaileen niita ja naita. Se on kai sita ns.normaalia kanssakaymista taalla maailmalla ;)

Tuomashan on nyt ollut pikkubroidinsa kanssa mm. Niilla on huomenna vika keikka Baselissa ja alunperin planes olikin etta han hyppaa jostain koneeseen ja lentaa tanne. No, tanaan herra sitten soitti ja kertoi ettei uskalla antaa poikien ajaa yksin tukholmaan, joten jos han hyppaa sunnuntaina koneeseen ruotsista ja lentaa tanne. No, munhan mielesta siina ei ollut mitaan jarkea, jos kotimaa siintaa 12 h laivamatkan paassa. Vai olinko ihan vaarassa? Ja niin, miehan olen toissa taalla. Eli varmaan maanantain olisin saanut vapaaksi, mutta jea, 1,5 paivaa yhdessa ja sen jalkeen se olisi ihan leski kun mie ooon 8h toissa. Moksahin vahan tasta, mutta ymmarran hanenkin pointin asiaan.
No, kaikki kuitenkin paattyi hyvin kun Tuomas ilmoitti etta han tulee. Mutkia tuli matkaan vaan (prklstna) Ryanair-lentoyhtion kanssa. Tuomas ei voinut maksaa matkaansa, mieki yritin ja ei. Ei vaikka vaihdoin aa:t ylapilkkujen kanssa ae-paatteiksi, vaikka vaihdoin korttia, ei sitten mitaan. No, uutta lentoa metsastamaan. Nyt on matka maksettu, jonkun mystisen Flyben yhtion kautta ja miehen pitaisi saapua lauantaina. Janna naha vaan, silla kone laskeutuu Birminghamiin ja sielta miekkosen pitaisi viela suoritua tanne Lutoniin. Bussi tuo ja vie, Tuomaksen kanssa tai ilman. Eli sita saadin siihen naihin hetkiin saakka. Huah.

On muuten tyyriita puhelut. Puhuttiin 10 min puhelimessa ja meni 21 puntaa eli 26 euroa. Enpa tiennyt tuotakaan. Huh. Tekstarit kunniaan. Eli ei tuu taalta suunnalta iloisessa nosteessa olevan Sarin puheluita sinne kotisuomeen. Eli jos olen soittanut, mulla on varmaan ollut tosi tarkiaa asiaa.

Taidan panna nyt catlen paalle, horppasta kuumaa ja vaipua petiin. Naa talotkin on aikas vetoisia ja nytkin istun koneen aarella takkipaalla. Mutta onneksi on teeta, sympatiat on nyt jossain muualla ja ylhaalla huoneessani odottaa aidin kutomat villasukat.

Niin kuin autismisaatiolla Katriina sanoisi: Miski?

No jopas jotakin. Heti kun selkansa kaantaa niin joku tyyppi paatti sitten testata uutta asettaan koulukavereihinsa.
Mun ymmarrys ei vielakaan riita siihen, etta jos on niin paha olla ja ei ole tieta ulos..miksi ei vaan hoida tilinsa selvaksi itsensa kanssa? Tarviiko sita toisiinkin sitten purkaa!
Jos on vaaryytta muiden taholta kokenut; miksi ei vaan lahettaisi jotkut ilkeat kirjeet peraan ..eli haudantakaa sitten jattaisi painavan sanansa asianomaisille. Onpa taas puhetta tulevalta yhteisopedagogilta. No, suututtaa vaan.

Jossain artikkelissa luki etta, hallitus ei viela tieda oliko talla Kauhajoen gangsterilla mielenterveysongelmia. Herra paratkoon, oliko se mies viela terve ja toimi noin? No, toivottavasti hanelle luetaan joitain oikeudenmukaisia "rangaistuksia", missa ikina onkaan.
Uutinen oli ainakin kello 12 ja 13 radiouutisten paa-aihe taalla, eli kylla se puhututtaa. On myos ihmetyttanyt taalla toimistolla. Englannissahan tama ongelma on rajahtamassa hiljalleen kasiin, ja tama oireilu on ilmaantunut vasta 2-3 vuotta sitten pahanlaatuiseksi. Toivottavasti suomessa herataan ajoissa, ja ettei ongelma siirry tallaisista tragedioista kaduille ja sita myoten normaaleiksi uutisiksi paivalehtiemme sivuille.

Jo Jokelan aikaan vauhkottiin siita kuinka suomen nuoriso ei voi hyvin. Eikos tama tyyppi ollut 20-vuotias, ja ehka tietylla tavalla valiinputoaja. Pienilla paikkakunnilla terveydenhuolto on muutenkin aarirajoilla ja kyllahan siella sairaita riittaa, mutta kuinka paljon tukea, tietoa ja kannustusta on mahdollista antaa heille, jotka sita tarvitsevat. Erityisesti he, jotka ovat toisaalta niita nakymattomia kaduntallaajia, varhaisaikuisia.
Tietysti isoveli ei voi valvoa jokaista, ja yksilon on pyrittava ottamaan myos itse niita askelia avunantajien keskuuteen, mutta eikohan Kauhajoen poliisit nyt joudu katsomaan itseaan peilista. Kriittisin silmin. Varmasti niin myos tekevatkin. Mieleeni myos juolahti se, etta ehka tama pojitsu saikahti poliisien vierailua, ja harhaisessa mielessaan kuvitteli etta hanen aikeensa saadaan selville, ja sen vuoksi teki hataratkaisun.

Kuka tietaa. Toivottavasti tasta puhutaan, niin kouluissa, virastotaloissa, palvelukeskuksissa joissa tuotetaan kokonaisvaltaista terveydenhuoltoa(vai onko se jo vitsi?) ja koetetaan muistaa tamakin hiukan kauemmin aikaa kuin Jokelan tapaus. En tieda auttaako se, mutta ehka siita on ihan hyva lahtea.

A bit under the weather

Eilen tuntui ilmassa jo syystuulia. Olin jo ihan varma etta britannian kurja saa on urbaania legendaa, mutta eilen vesisade todisti etta kylla sadekuurot ja Englanti kuuluvat yhteen.
Eilen sain tehtya mukavasti koulu- ja tyohommia. Olen yrittanyt ideoida Safety Squat tapahtumaa ja sita lapsille suunnattua huumevalitusta. Miten nayttaa ja osallistaa lapset mukavalla ja kivalla tavalla paihteiden maailmaan? Jos on ideoita, ei muutakuin tanne vaan vinkkeja.

Eilen tein pitkaa leipaa kun lahdin toimistopaivan jalkeen Rajabin kanssa youth centeriin. Odottelimme muslimipoikia mukaan tulevaksi, jotta paasisimme syomaan yhdessa. Paastoa on jaljella viela viikon verran, ja kaikki vaikuttivat aika nuutuneilta.
Youth Center sijaitsee siella ihastuttavassa aasialaiskorttelissa, ja oli mukavaa kavella niiden tuoksujen, varien ja puheensolinan joukossa. Nuoria ilmestyi talla viikolla 4, joka oli 4 enemman kuin viime viikolla! Paastoajat saa syoda jalleen kun kello kay 18.45 ja jestas sita kuhinaa mika korttelissa kavi pitseerioissa, kahviloissa ja raviontoloissa. Ravintoloitsijat tienaavat aika kivan tilin Ramadan aikaan.
Mekin yritimme paasta 4 raflaan, mutta kaikki poydat olivat varattuja. Pienen metsastyksen jalkeen saimme paikat pienesta ravintelista, jossa oli tilaa meille kuudelle nalkaiselle kulkijalle. Oli muuten aika janna tunne kun hiffasin, etta olin eilen vahemmistona. . Olin ainoa tytto, valkolainen, kristitty, ja kasvissyoja. Mutta oli hienoa puhua uskonasioista, ja kylla tunsin pienen sydamenpiston, kun ymmarsin kuinka tarkeaa uskonto heille on. Vaikka heilta vietaisiin kaikki; on heilla aina uskonsa ja oma perhe seka yhteiso.
Nuoret olivat nuoria, valilla he kayttaytyivat hiukan huonosti, valilla epasosiaalisesti mutta kaikenkaikkiaan ilta meni hyvin. Illallisen jalkeen hyppasin taksiin (jonka Safer Luton Partnership maksoi! luxusta) ja kuski oli Kashimirista alunperin ja kertoi etta kun han kay vanhempiensa luona, hanta kohdellaan kuin kuningasta. Miehella oli puheidensa mukaan siella linna, tie nimetty hanen sukunsa mukaan, ja Kashmir on kuin taivas maan paalla(nain olen kuullut myos).. ja kaiken taman ylistyslaulun jalkeen han lisasi.. jos nakisin kaiken tuon siella paikanpaalla, haluaisin avioitua hanen kanssaan. Eli voinko nyt aatella etta mulla on vahan niinkuin varattuna Kashimirista taivaspaikka ja saisin elella siella , yltakyllaisyydessa, karvakasi kuninkaani vierella, kuningattarena? Damn..mistakohan mie saisin sen tyypin puhelinnumeron..

Heh, mutta eipa tanne taman kummempia. Murukahvi on vielakin oudon makuista, odottelen Tuomaalta viestia notta tietaisin tuleeko han riiamaan tannepain, ja niin, ei ihmeempia. Torstaina lahden eraan ohjaajan, Mugsyn (ah, naa ihmisten nimet on taalla mahtavia. Ei mitaan perusvirtasia) kanssa kaduille haahuilemaan ja luomaan kontakteja nuoriin. Huomenna saan kai vapaapaivan kun toimistolla ei ole oikein ketaan.

Aseita ja auringonpaistetta

Tässä sitä heräilen ensimmäiseen viikonloppuuni,aurinko paistaa aivan ihanasti. T-paita kelit siis.
Ilmeisesti jännittävä eilinen väsytti jonkin verran, kun tuli taas vedettyä ansiokkaasti miltei 12 tuntia unta hattuun.
Surffailin tuossa rapiaa kolmeakymmentä televisiokanavaa, ja löysin Emmerdalen. Great! Tämä on vaan joku lauantai-aamun erikoisuus sillä tuossa kuvaruudun oikeassa laidassa heiluu kirkkaanpunaiseen paitaan pukeutunut mies joka viittoo. Itse asiassa tuo viittomakielentulkki on miltei kiinnostavampi kuin itse ohjelma. Kuvittele itse viittovasi Rodneyn ja Nicolan kiihkeä vuoropuhelu.
Ohjelma on muuten täällä valovuosien päässä Suomesta. Täällä tämä toimii miltei reaali-ajassa, kuulemma 2-3 vkoa on eroa. Mutta kaikille faneille tiedoksi, hulluja juonikuvioita on vielä tulossa.

Eilen siis Rahjabin (apua, kirjoitettiinkohan sen nimi noin..) kanssa mentiin nuorten kanssa Bedforshiden poliisien päämajaan kuuntelemaan tietoiskua aseista.
Aluksi näytettiin videoklippejä poliisien työstä jotka käyttävät aseita ja ne olivat tosi elokuvamaisia. Nämä poliisit varmaan halkeavat ylpeydestä aina kun saavat näyttää suuret urotyönsä nuorille..paitsi meidän nuoret eivät ole ihan noin helposti ostettavissa. Heti kun päästiin poliisiasemalla joku nuorista huusikin:”pigs pigs, you’re nothing but filthy pigs!!!! ” – nuorten yksi ohjaaja saikin siinä vaiheessa aikamoisen kiukunpuuskan että jos kukaan nolaa hänet, saa tuntea sen nahoissaan.
No kun päästiin asiaan, eli itse aseiden ja puukkojen tuomiin ongelmiin kaduilla, olihan se pysäyttävää. Erityisesti siinä vaiheessa sai harjoittaa itsesensuuria kun screenillä alkoi vilahdella viimeisen puolen vuoden aikana kuolleita nuoria. Oli hyvät naamakuvat ja sitten tarinat siitä miten kuoli ja minkä ikäinen tyyppi sen teki. myös aseiden aiheuttamat haavat näytettiin hyvinkin avoimesti.
Pojat venkoilivat tuoleillaan, osa miltei nukahti ja osa vaan halusi olla epäkunnioittava. Mutta tuon ”flashin” aikana kaikki kyllä kuuntelivat.
Meille myös näytettiin ”rytinäpoliisin” asevarustelut ja niitä oli kyllä joka lähtöön. Oli sähkö- tainnutin, pippurisuihke, pamppu, käsiase, haulikko ja kaikissa tietysti kaikki uudet ja viimeaikaiset mausteet. He olivat juuri saaneet sellaisen pyörillä liikkuvan pienen kameran jonka voi heittää semmoiseen paikkaan mihin poliisit eivät itse pääse. Se oli siis semmoinen kauko-ohjattavat
pieni kamera. Kätevä varmasti.

Osa pojista jaksoi keskittyä ihan hyvin, mutta osa taas oli ihan hätää kärsimässä välillä. Yksi poika joka 20 minuutin ajomatkan aikana vaikutti mun mielestä joltain kovikselta, itse asiassa kyselikin joitain osuvia kysymyksiä. Vaikka autossa poitsu haukkui esitystä tylsäksi, mutta kyllä se ihan selvästi mietitytti. Hän myös kertoi että nyt pelottaa mennä ulos kun tietää mitä kaikkea teräesinettä tuolla kaduilla liikkuukin. Tämäkin ko. tapaus on lentänyt koulusta vege ja asuu nyt kasvattivanhempien luona. Kova puhumaan ja hän oikeastaan oli eka joka otti muhun kontaktia. Kerroin tulevani Suomesta ja hän luuli että se on jossain Lontoon lähellä. Ei ole tyhmiä kysymyksiä, on vaan tyhmiä vastauksia.
Mutta olihan se puhe menomatkalla poikien kesken raisua ja välillä korvia punotti. Siinä kun 13-vuotias poika pyörittelee röökiä käsissään, puhuu illan kaljankittaamisista, tulee auttamattomasti surulliseksi. Mutta nämä on varmasti kokenut jo semmoisia asioita, jotka olisivat olleet vain aikuisille, mutta tunnepuoli laahaa vielä siellä alle 15-vuotiaan tasolla.

No tämä lätinä nyt oli lähinnä näitä työhommia. Aion käyttää tätä blogia mun ns. oppimispäiväkirjana myös joten täällä on sitten jos jonkinmoista huomiota. Mutta kavelin eilen ilmeisesti jonkinlaisen aasialaiskorttelin lapi. Kauppojen ikkunoissa oli esilla intialaisten Sari-asusteita, kadulla myytiin tuoreita hedelmia ja jokainen vastaantuleva tuntui edustavan eri uskontokuntaa. On muuten duunissakin nahtavilla pienta takakireytta kun Ramadan on kaynnissa. Paasen muuten ehka osallistumaan Id al-Fitr-juhlaan joka paattaa paaston.

Nyt lähden alakertaan tekemään aamupalaa. Ainiin, nyt on löytynyt ruusuun ensimmäinen piikki.. pahaa kahvia täällä on! Kaikki käyttää murukahvia ja jotain outoa on tuossa maidossakin.

How can I help you my love?

Nailla sanoilla minut tervetulotettiin Englantiin, London Heathrow:n lentoasemalla. How can I help you my love? Olin paattanyt ottaa mukaani naurettavan suuren matkalaukun ja olallani kannoin pirtsakan pinkeeta, kannettavan tietokonelaukkua johon oli ahdettu sanakirja, 4 naistenlehtea, meikkilaukku, kirja, kaksi lompakkoa (jotka pursusivat rahaa, heh, no ei ihan) ja tietysti vesipullo. Onneksi olin sentaan alynnyt laittaa tennarit jalkaan, silla uskon etta mielikuvasta olisi puuttunut viela meika, joka koikkelehtii korkkareilla ympari lentokenttaa etsien bussia joka mahdollisesti voisi vieda mut Lutoniin.

No, koska kysyminen ei ole vaarin, paatin ihan rohkeasti kysasta aseman lahettyvilla porraavilta keltatakkisilta ihmisilta neuvoa. He siis hyorivat ties missa tehtavissa lentoaseman ymparistossa.
Kun kysyt joltain itaeurooppalaiselta siivoojalta bussista joka mahdollisesti menisi Lutoniin..eikai muuta voi odottaa kuin irvistyksen ja epamaaraisen kaden heilutuksen. No naiselliset avut peliin vaan. Ja heti tuli tulosta! 2 mukavaa pojankloppia veivat mut vahan syrjemmassa olevalla bussi-asemalle jossa sitten olikin vilinaa ja vilsketta ja loppujenlopuksi sain ostettua bussilipun Lutoniin. Maksoin siita 20 puntaa, eli puolentoista tunnin bussimatkasta n. 25 egee. Grh. No mutta toivottavasti tuonne ei tarvitse kovin usein matkata.

Bussimatka menikin kuin huomaamatta. Ehka osasyyna oli hyvin huvittava bussikuski joka asiakkailleen oli kylla kuin hunajaa ja sokeria mutta kun mies paasi rattiin; oh my gosh! No myonnetaan etta on nama tiet aikas kaposia ja ihmiset ajavat hurjaa vauhtia mutta se kielenkaytto mita talta miehelta tuli, ja asiakkaiden kuullen, olisi saanut lappalaisenkin punastumaan. No ehka nain muuten niin hillityt ja coolit britit paastavat hoyryja. Taman bussifirman matkoilla piti kayttaa turvavyota ja kuski "lentoemomaisesti" naytti hatauloskaynnit ja kuinka ikkunat saa sarjettya jos tarve tulee. Heratti kylla luottamusta.

Ennen lahtoa mullehan annettiin pari ylimaaraista sydamentykytysta kun taalta paasta tiedotettiin ettei yliopiston kampuksella olekkaan mulle huonetta. Tjaa, eli lentolippu on ostettu, matkalaukku pakattu ja ei paikkaa mihin menna. Niceee-e. No, onnekseni taalta tyopaikastani Safer Luton Partnershipilta Keeley lupautui vuokraamaan mulle talostaan huoneen.

Yliopiston kampuksella huoneet ovat pienia, huonossa kunnossa ja tietysti kovinkin meluisia kun juuri kotoa ensikertaa muuttaneet varhais-aikuiset ovat paasseet vapaudenmakuun. Siella ei ole telkkuja ja netistakin pitaisi maksaa extraa (kun pelkasta huoneesta piti maksaa jo 100 puntaa/vko). Eli nyt asun ihastuttavassa talossa jossa mulla on kaunis, vaikkakin aika pieni huone, mutta siella on ihanan iso ja muhkea sanky, telkku, dvd-soitin, radio ja paljon kaappitilaa. Keeley on tosi kiva ja tullaan erinomaisesti juttuun. Meilla on hyvankokoinen takapiha ja Keeleylla on ihana pieni vekkulikoira jota on ihana paijata kun tulee Tikru-kissaa ikava.

Tyopaikalla on tosi kivoja ihmisia, ja mulle annetaan paljon vastuuta ja oma-aloitteisuutta tulevissa tyotehtavissa. Tulen vetamaan Safety Squat nimista jutskaa tossa parin viikon paasta, jossa vastuullani on huumevalistus ja pyorin nuorisokeskuksessa tehden joitain muita juttuja. Ja jossain vaiheessa olen katutiimissa jolloin kuljetaan Lutonin kaduilla ja kohdataan nuoria ja autetaan jos niilla on ongelmia tai kysymyksia. Monenkirjava on kaupunkikuva ja se luo jannitteita taalla kun eri kansallisuudet yrittavat elaa yhdessa mutta erikseen.

Mutta tassa olkoon blogialoitukseni talla kertaa. Yritan heitella esim kuvia tanne, jos se vain onnistuu. Tsemia.