Ja joulupukki matkaan jo kay..

No niin, viime kerralla oli pää jotenkin ihan jumissa, joten kokeilen nyt kirjoittaa vähän syväluotaavamman blogilogisen.
Aurinko paistaa ja me nukuttiin Keeleyn kanssa miltei yhteentoista. Olen tämän päivän kotona tekemässä raporttia, kun ei tuolla toimistolla oikein saa kaipaamansa rauhaa. Keeleyllä on puolestaan ensimmäinen ultrakuvaus, ja mieki oon ihan jännityksessä mukana. Leikittelinkin ajatuksella että Keeleyllä on ensimmäiset treffit vauvansa kanssa parin tunnin päästä , eli ei ihme jos jännittää!

Toby taas istuu tuossa sängyllä sen näköisenä, että kohta pitää lähtee leikittään. Voi että, ikävä tuota koiruutta tulee. Onneksi on kotona odottamassa kissuus, että saa jotain eläinkunnan edustajaa halailla.
Eilen kävin Mugsyn kanssa kaduilla vähän haahuilemassa. Viimoset 2 kuukautta on yritetty tiistaisin päästä katutyöhön (eli kuljetaan lähiympäristössä, jututetaan nuoria ja vähän tsekkaillaan onko jossain jengien kokoontumispaikkoja tms.) mutta joka ikinen kerta on satanut vettä! Vaikka aamu on ollut aurinkoinen, iltapäivällä alkaa semmoinen vesipisaroiden leikki ulkona ettei sinne lähde nuoriso-ohjaajat, saatikka nuoret. Mutta eilen sitten onni potkaisi. Aamulla satoi vettä, mutta iltapäivällä kirkastui. Ilman huonoa onnea ei kuitenkaan selvitty, sillä Mugsyn auto oli tehnyt tenkkapoot. Ilmeisesti akku oli simahtanut tms. ja tietty se vähän pilasi tunnelman.
Kävimme Starlight- nimisellä nuorisotilalla kotvasen pyörimässä ja siellä oli yksi työntekijä Derick, joka vaikutti tosi hauskalta tapaukselta. Hän oli kovin kiinnostunut Suomesta ja oli muutenkin pirteä tapaus, se sai mut ja Mugsyn hyvälle tuulelle. Lähdimme kiertelemään lähitienoita ja jos Farley Hill:in nuokku olisi auki, kävisimme siellä.
On tuo Mugsy kyllä älytön tyyppi. Ulkona oli jo pimeää, mutta tyyppi tunsi jokaisen nuoren joka käveli, muisti nimen ja nuoret olivat iloisia nähdessään Mugsyn.
Vaikka keskustelu oli pääsääntöisesti: ”hei, mistä tulet, minne olet menossa ja mitä kuuluu”mutta se tapa, jolla nämä nuoret suhtautuivat Mugsyyn oli kunnioittava ja hyvinkin toverillinen. Ja osasyynä on juuri se, että Mugsy on itse kasvanut niillä kaduilla, tehnyt tyhmyyksiä ja tietää millaista on olla kiihkeä, aasialainen nuorimies Lutonissa.
Kyselin myös paljon muslimien elämäntavoista, kuten siitä kuka päättää että nainen käyttää burkhaa, sillä sellaisia näkee myös Lutonissa. Mugsy sanoi että kyllä ne naiset itse sen valinnan tekee. Hän myös nauroi että ehkä Pakistanissa, jossain kylässä, on joukko naisia jotka ihmettelevät miksi länsimaalaiset naiset käyttävät minihameita?! Niinpä niin.
Kysyin myös siitä, millä tavalla suhtaudutaan naisten koulutukseen ja hän sanoi että siihen aina kannustetaan. Länsimaalaistunut muslimi on hyvin tasa-arvoon pyrkivä. Hän myös sanoi että esim. idänmaissakin naisten koulutukseen tähdätään. Esimerkiksi siellä, jos nainen haluaa mennä lääkäriin, se pitää olla naislääkäri. Mistäs niitä naislääkäreitä saataisiin, jos ei annettaisi naisten kouluttautua?? Eihän kukaan mies haluaisi että jos oma äiti sairastuisi, eikä olisi lääkäreitä lähettyvillä. Jälleen uuden näkökulman avaus. En nyt sano että tämä on koko totuus, mutta osatotuus, jota meille ei kerrota. Ainakaan kovinkaan avoimesti.

Näin unta viime yönä että olin muuttamassa Amsterdamiin. Ei yhtään huono uni. Yritin etsiä hollannin kielikursseja, mutten jostain syystä löytänyt niitä. Etsin varmaan väärästä paikasta. Olisi ihana osata kieltä paremmin. Mulla on jonkinlainen sanavarasto, mutta kielioppi ym. on ihan hepreaa. Kun tulin Damin reissulta takaisin, lipsautin hollantia ja kun olin hollannissa, lipsautin ruotsia. Jota siis en osaa miltei lainkaan.
Tulevat kielikokeet koulussa hermostuttaa jo valmiiksi. Grh. No, nyt alan tekemään sitä, miksi otin vapaapäivän töistä, eli viestinnän ilmaisutaidot kurssin esseetä. Tai ehkä leikin kotvasen vielä koiran kanssa..