Fireworks and agony

Tämä viikko on ollut hiukan tuskainen, koiran näkökulmasta katsottuna. Tällä viikolla on juhlittu jotain tyyppiä, ja mikäpä mukavampaa kuin osoittaa kunnioitusta ilotulitteilla. Koiraparka vaan on ollut ihan hätää kärsimässä. Toby on piskuinen terrieri ja ilmeisesti luonteeseen kuuluu kodinpuolustaminen, vai mikä lie.. ja aina kun ulkona paukkuu ja rätisee, koira tahtoo ulos haukkumaan. Jos sitä ei päästä ulos, koira raapii ulko-ovea ja haukkuu. Eli olen ollut koiruuden henkilökohtainen portieeri. Hermot olivat riekaleina lopullisesti siinä vaiheessa kun koira päätti aloittaa huutokonserttinsa kello 12, yöllä.

Muutoin kaikki on tosi kivasti. Aika on hujahtanut ja vähän yli kuukausi on jäljellä. Työrintamalla tämä viikko on ollut todella mielenkiintoinen. Olin tiistaina eräällä yläasteella työkaverieni Davidin ja Rajabin mukana, seurailemassa mitäs ne pojat oikein puuhailevatkaan työaikanaan.
David teki one-in-one tapaamisia nuorien kanssa joilla on ongelmia koulussa. Olin parissa tapaamisessa mukana ja ne olivat hyvin avartavia. Eräskin poika, jolla oli vähän kiusaajan vikaa, on perhetaustan puolesta saanut huonot kortit. Isä on ollut vankilassa, enot ja sedän ovat huumebisneksissä mukana, ja suurin huoli onkin siinä, ettei poika vaan ajaudu viemään huumepaketteja sukulaistensa painostuksesta paikasta A, paikkaan B. Tätä kuulema tapahtuu usein, erityisesti kun diilaajina on aasialaisia. Nuoret kunnioittavat niin paljon vanhempiansa, etteivät voi kieltäytyä tehtävästä, ja tietty suurena houkutuksena on raha. Nuori poika saa 100 puntaa kun vie paketin ja jos hän jää kiinni, rangaistuksena on sakko. Jos vanhempi jää kiinni, tulee yli 9 vuotta vankeutta. Ei tarvitse olla mikään Einstein pohtiakseen miksi tätä tehdään. Tämä poika tuskin myöskään voi toteuttaa unelmansa poliisinammatista sillä täällä perheen rikosrekisteri vaikuttaa asiaan.
Mutta ei se koko päivä ollut pelkkää itkua ja hammasten kiristelyä, sillä mukana oli myös todellinen menestystarina. Poika joka oli 2 vuotta sitten ollut "paha poika", ja koulu tai muutenkaan "kunnolla oleminen" ei ole kiinnostanut. Poika kiusasi muita, lintsasi ja oli aggressiivinen. Davidin kanssa poika kävi paljon keskusteluja, vihanhallintakurssilla ja aloitti urheiluharrastuksen. Nyt hän on oppilaskunnan jäsen, ja jalkapallo joukkueen kapteeni. Hän myös varmaan siirtyy Safer Luton partnership:iin vapaaehtoistyöntekijäksi.
Rajab puolestaan pitää seuraavat 3 vkoa kiusaamisesta työpajaa. On tunteja kiusaajille, ja kiusatuille. Ehdin kiusattujen tunnille ja kaikki olivat tyttöjä ja todella hiljaisia. Toivottavasti heillä kielenkannat kuitenkin aukenevat tulevaisuudessa.

Päivään myös liittyi tekijä X. Eli kouluruokailu. Jamie Oliverhan päätti joitakin vuosia sitten laittaa brittiläisen kouluruuan uuteen uskoon, ja niinhän hän myos teki. Ennen vanhaan koulussa oli joka päivä ranskanperunoita, sipsejä ym. upporasvaan upotettua ruokaa. No, nyt ranskiksia saa kerran viikossa (pe) ja muutoin ruuan pitäisi olla suht’ terveellistä.. kuten spagettia ja jauhelihakastiketta, jossa ei ole juurikaan lihaa. Mun valinta olisi ollut tonnikalapasta, mutta sitä oli jäljellä vain lusikallisen verran, joten sain kasvispiirakkaa. Salaattia oli pienessä kulhossa(lue kuivia kurkuviipaleita) ja tiskiltä sai limukkaa, tuoremehua tai vettä. Leipää ei ollut laisinkaan. Niin ja tietysti kouluruokailuun kuuluu myös jälkiruoka. Ja mikäpä parempi kuin ison miehen nyrkin kokoinen pulla, omenapiirakkaa tai joku klönttinen kiisseli joka ei ollut marjoja nähnytkään. Ruokailutila oli jotenkin aneeminen ja kouluruoka oli maksullinen. Piti taas pinnistää huulet yhteen, etten olisi sanonut paria valittua sanaa. Yritän harjoittaa tätä ajatustapaa että vaikka se ei ole tehty ihan järkevimmällä tavalla, se ei tarkoita että se on väärin, se on vain erilainen. Erilaisuudesta puheen ollen, Obama teki sen! Mahtavaa että nyt uudet tuulet puhaltavat jenkkilässä. Tänään juuri kuuntelin puoliamerikkalaisten työkavereideni keskustelua siitä (ja he ovat myös mulatteja) että tämä on antanut uutta luottoa nuorille tummaihoisille miehille jotka eivät normaalisti äänestäneet laisinkaan. Ja useat vanhukset eivät koskaan uskoneet tämän päivän tulevan. Täällä myös haastateltiin jotain politiikan tutkijaa jolle esitettiin argumentteja siitä, ettei Obama ole oikeaoppisesti musta, sillä toinen hänen vanhemmistaan on valkoinen. Tutkija herra oli myönnellyt hiukan, mutta lisäsi loppuun että kyllä se Obama aika musta on! Tuli muuten mieleen, että mun koneen automaattinen kieliasun tarkastaja ei tunnista Obama-sanaa.. Bushin se tunnistaa :)

Kauheen pitkiä romaaneja mie taas kirjoitan. Mutta rauha siis maassa, ja kaikki on hyvin. Pari huomiota tähän loppuun vielä.. Se on totta että britit on kyllä ystävällisiä. Tänään kävin paikallisessa Tescossa (ruokakauppa) ja siellä 2 kiinalaista (Lutonissa on paljon kiinalaisia vaihto-oppilaita, tämän kylän yliopistossa on ilmeisesti ihan arvostettu bisnespuoli) passitti hyllyn juurella ja mölötti ties mistä. Vieressä oleva brittimies kysyi: pardon, can I help you? Eli apua kyllä saa, usein pyytämättäkin. Täällä myös puhutaan ihan sumeilematta tuntemattomille. Kuten tänään kun kannoin painavaa laatikkoa, joku pulska mies istui sohvalla, katsoi mun ähkimistä lootan kanssa ja huusi että taputa, hei tyttö taputa mulle! Ei tartte auttaa, pittää vaan vithuilla, suatana!

Poskisuudelmat. Se on myös kimurantti aihe. Hollannissa siihen ehti jo tottua, että annetaan poskipusuja ja yleensä kolmisen kappaletta. Täällä sitä harjoitetaan myös, mutta ilmeisesti alkuperästä riippuen, määrä myös vaihtelee. Joten nyt kun olen vihdoin ”uskaltautunut” pussausetäisyydelle, on uusi ongelma esiintynyt.. eli montako kertaa, ja kummasta poskesta aloitetaan. Ja mitä jos toinen haluaakin muiskautukset molemmille poskelle, tai jos se onkin yhdenposken naisia/miehiä, ja mie tarjoan jo toista ja sitten pyörittelen päätäni kuin ties mikä hyrrä, ja miten asetan pääni niin että posken ovat helposti saatavilla(ok, tiedän, tuo kuulosti vähintäänkin oudolta). Tähän loppuun voisin sanoa että joo, tiedän ongelmani olevani hyvin pieniä, mutta ne ovatkin mun ongelmia. Siksi kirjoitan niistä näinkin kiihkeään sävyyn :)

Iloa sulle!

EDIT: Niin ja mista tietaa brittilaisyys lahenee.. no siita etta pohdin onko Girls Aloud vai Suga(r) Babes parempi?
Niin ja eilen nain dokkarin East 17 paluusta. Oh my days! Kaikki pojat olivat vanhentuneet ja pulskistuneet. Brian oli ainoa joka naytti itseltaan. Kaikki muut paitsi Tony asuivat sukulaistensa omistamissa taloissa ja nykyisin Terry, Brian ja John ovat East 17 kolmestaan. Tony potkastiin pellolle kun han loi Briania turpaan. Etta tammosta.