We got it first!

Hahaa, lunta. Takapiha on ihan oikeasti valkoisena lumesta!
Jee, ensilumi. Voin kuvitella kun britit ovat kauhusta kankeena ja ihan sekaisin. Juuri uutislahetyksessa paiviteltiin sita etta lampotila tippuu yoaikaan nollan tietamille. Voi ei, halyttakaa poliisi ja palokunta. Soittakaa vahintaankin kuningattarelle, ja tilatkaa matkalippu jonnekkin lampimaan!
Tyokaverini ovat myos valistaneet mua etta jos tulee tosi kylma tai lunta sataa.. se on ihan tarpeeksi hyva syy jaada kotiin peiton alle varisemaan. Ha? Mina muistan mun lapsuudessa, lapissa kun oli -45 ja me hiihdettiin kouluun mekko paalla. No ei ihan, mutta ei siella suljettu kouluja vaikka vahan pakasti. Ja valitunnillekin piti menna.. oliskohan raja ollut 20-astetta?? Muistaako kukaan?

No mutta enpa minakaan yllapitanyt sisukasta suomalaisen tyton mainetta tanaan kun menimme Mugsyn kanssa nuorisotilalle. Pitkinhampain menin ulos sateeseen odottamaan Mugsya ja kun paasimme maaranpaahamme.. oli se futiskentta, jossa 3 poikaa ja ohjaaja pelasivat urhoollisesti palloa jaatavassa tihkusateessa. Ja ohjaaja viela kehtasi ihmetella miksi muut nuoret eivat tulleet. Haukkui heita sitoutumattomuudesta. Joo, ja sitahan se oli.
No,viiden minuutin jalkeen saapumisestamme kaivoin hanskat laukusta, minuutin paasta kaivauduin syvemmalle takkini ja piponi syovereihin. Sitten varpaat olivatkin jo jaassa, ja aloin vilkuilemaan autoon pain haaveilevasti.. No, onneksi poikien peliaika loppui ja kentalle saapui oikein liigatason pelaajia shortseissa. Kai se urheilu tai sitoutuminen lammittaa.

Torstaina lahden 5 hengen tyoporukan kanssa pitamaan 30 nuorelle "draamallista" aamupaivaa. Nuoret ovat 14-16-vuotiaita ja he saavat keksia jonkinlaisen esityksen aiheesta konflikti. Odotan sita innolla. Tan jalkeen lahetaan keilaamaan. Nice!

Koti-ikava ei ole (mita nyt herkalla hetkella joskus ikava kalvaa erasta miekkosta ja kissaa kotopuolessa :) Heh, ja nyt tuo koira sekosi. Toby kavi vahan takapihalla pyorahtamassa ja siella on jaatavaa, ja nyt se ihan selvasti yrittaa lammitella. Pienet sprinttispurtit alakerrasta ylakertaan saa veren kiertamaan kivasti.

Tanaan toissa sain jalleen hyvan uskonnontunnin.
Tyokaverini David on juutalainen ja han on siita erittain ylpea. Tietysti sietaakin olla, ja kun on viela annettu nimikin David kuninkaan mukaan! Sitten Rajab valotti muslimien maailmankuvaa kuten miksi miehille on annettu mahdollisuus avioitua 4 naisen kanssa ja mita siella taivaassa sitten odottaakin. Eika se ole ihan niin yksioikoista etta kun muslimies kuolee han paasee neitsytnaisten joukkoon. Taivaassa on naas erilaisia tasoja, ja mies voi valita jos han haluaa jaada vaimonsa luo (hmm, mutta minne, sita en hiffannut kysya..) vai siirtyyko han taivaaseen. Sama oikeus on myos naisille. Uskon etta juutalaisuuden oppitunnit jatkuvat huomenna. Niin ja kavihan meilla tanaan myos 2 indonesialaista ja 1 intialainen ja ne olivat ihan hamentyneita siita, kuinka mun nimi voi olla Sari. Jos totta puhutaan, sita mieki usein ihmettelen.. naytanko mie muka Sarilta...??
Pisti vahan naurattamaan kun intialainen kysyi olenko varma etta olen suomalainen, ettei mussa vaan olisi jotain aasialaista perimaa? Heh, niin oonhan mie aika eksoottisen nakoinen.. ikava tuottaa pettymys. Mussa ei edes virtaa saamelaistaverta!
Eli talla kertaa nimi ei kerro naisesta juurikaan mitaan. Toisinkuin Suvilla jolla on nimestaan mahtava tarina!!! Mutta siis, Sari on yleinen nimi esim. indonesiassa, kuulema. Ja se tarkoittaa kukkien polyttamista, jos oikein ymmarsin.

Nyt toi koira tahtoo ulos ja lunta on jo tullut kivasti. Mahtavaa! Oon ihan savareissa! Ulkona kuuluu ilotulitteita ja piipaa-autojen ulinaa. Jannna nahda huomiset uutisotsikot. Talvi yllatti britit.

Mutta nyt panen pannun porisemaan ja hautaudumme Tobyn kanssa vallyjen alle. Kaikkee kivaa sulle, kuka ikina oletkin!

Cheeky monkeys!

Heippa taas! Viikko mennyt hyvinkin tavallisesti. Kauheeta, onko mulla ihan oikeasti nain tylsa elama? Taitaa olla. No, olen muutenkin pienten ympyroiden ihminen, joten mihinkas mie tasta muuttuisin, ihan sama missa olen.
Viime viikko oli jalleen Safety Squadia ja loppuviikosta alkoi todenteolla ahdistamaan pelkka ajatuskin sinne menosta. Siina kun japitat ja jupiset samat asiat uudestaan ja uudestaan, alkaa karsivallisyys hirttamaan kiinni. Eika mulla sita muutenkaan ole muille jakaa, joten..
Mutta kuten aina, niin myos viime viikolla, perjantai saapui ja paasin viikonlopun viettoon. Perjantaina kavin hiukan jumppailemassa Lady's Only kuntosalilla. Osallistuin Body Pump:iin silla sehan on kansainvalinen, eli samat liikkeet hiukan eri variaatioilla joka puolella maailmaa. Jumppasali on suht' pieni ja meita oli kuutisen tytskya jotka paattivat vahan kouluttaa rautaa. Mie olin ainaoa kalpeanaama, mutta mikapa siina, sain ihailla tummien naisten kaunista ihonvaria ja muhkeita persuaksia. Reeni oli hyva ja lauantaina sattui joka lihakseen. Salilla on myos kaytetty erinomaisesti hyvaksi Lutonin monikulttuurisuus. Suuret, varikkaat mainostaulut kirkuivat: "Hei, nyt kun Ramadan on ohi, voit aloittaa terveellisen elamantavan sujuvasti talta salilta". . markkinarako jos mika!
Salilla on myos sauna. Tai no ei siella mitaan vesisankoa ole, eli ns.kuivahko sauna (?) ja saunan ulkopuolella kyltti, joka kertoo saunan vaikutuksista. Saunaanhan ei missaan nimessa saa menna jos on juonut alkoholia (sinne meni yksi hyvin oleellinen osa suomalaista kulttuuria) tai jos on raskaana. Miten meita suomalaisia voikaan olla viela nain paljon..?

Lauantaina paatin lahtea tutkailemaan Lontoon Camden Townia. Saa oli ihan ookoo ja taalla se tarkoittaa sita ettei sada, muttei ole ihanan aurinkoistakaan. Eli junalla ensin King's Cross/ St Pancrasin asemalle ja siita tubeen ja Camdeniin. Ihmisia oli liikenteessa ihan alyttomasti, mutta tunnelma, tuoksut ja varit tervetulottivat jokaisen omalla, henkilokohtaisella tavallaan. Pienia putiikkeja oli tuhottomasti, mahtavia vintage-vaatteita ja maistuvaa orientalruokaa jokaiseen makuun. Itseasiassa hyvan lisan toisi karjalanpiirakat, poronkaristys ja voissa paistetut muikut. Eli vink vink, jos raha kelpaa!
Loppujenlopuksi taivalsin viitisen tuntia kaiken tuon keskella ja vasyneena mutta onnellisena istahdin kello 18 junaan ja takaisin Lutoniin. Hammennyin vallan kun hiffasin etta suoralla junayhteydella Lutoniin paasee 20 minuutissa. Tsiisu, sehan on kuin bussilla Kapylasta keskustaan!!! Olen aina osunut junaan joka pysahtyy kaikilla pienilla asemilla ja matkantekoon tuhriintuu 35-45 minuuttia.
Olin myos hyvin maltillinen ostosteni kanssa. Yhden paidan ostin mutta seuraavalla kerralla..taitavat rahavarat huveta enemman.

Kavin myos eilen uuden ystavani Davidin kanssa drinksuilla ja tsekkaamassa "Ghost Town"- elokuvan. Se oli ihan viihdyttava, muttei mikaan vuoden mahtavin kokemus. Teatterissa ei eilen ollut lippupoikia/tyttoja ovilla, joten kaytiin myos piruuttamme katsomassa uusi "Saw"-leffa. En ollut nahnyt niita aikaisempiakaan, joten en tiennyt mita odottaa..joten kaikki se verenvuodatus yllatti. Nytpa tiedan taas ainakin 5 tapaa millatavoin en tahdo kuolla tai joutua kidutetuksi.

Keeleyn kanssa yritetaan myos saada liput esitykseen:Dirty Dancing. Se on vaan niin pirun suosittu, (ollut jo 1,5 vuotta) etta vahan huonolta nayttaa. Ja vaikka kuinka tykkaankin tarinasta ja lanteiden keikutuksesta, en nyt ihan 60 puntaa maksaa show'sta. Mutta tyoporukan kanssa kaydaan katsomassa joulucabaree, ja tutustun myos paikalliseen Diverce radioon ja Halloween koittaa ensviikonloppuna jota olisi kiva juhlistaa jotenkin.

Kirpakoita syystuulia kaikille ja muistakaa pitaa paa ja jalat lampoisena nottei flunssa iske.

Ainiin, ja olen silma kovana seurannut kunnalisvaaleja taalta. Mun aanestaminen meni erinaisista syista hiukan puihin mutta olen yrittanyt korjata sen kannustamalla..:) Joka on ehka hiukan outo tapa korvata oma aani, mutta olenpa pystynyt tsemppaamaan lapinlaanin edustajia.

Eritoten Kaakurivaaran Tuulista (vihr)olen ylpea ja iloinen hanen menestyksesta. Uskon etta han saa paljon hyvaa aikaiseksi ja tasta ei tule mikaan yhden kauden kokeilu. Myos Myohasen Minna (vas)oli parjannyt loistavasti. Hienoa etta alle 30-vuotiaat naiset ovat saaneet kannatusta!

Heippa taas. Tiistai, ja viikonpäivistä mun mielestä se pahin. Jotenkin koko päivä takkuillut, ja kahvikaan ei herätä. No, onneksi tämä päivä ei ikuisuuksia kestä.

Safety Squad tapahtuma on jälleen päällä. Tänään oli onneksi hiukan helpompaa, kun työkamu Felicia hoiti aamun lapset ja mie sitten iltapäiväksi sain pienen ryhmän, jossa lapset olivat söpöjä kuin siat pienenä. Koska tapahtuma on viereisessä kaupungissa (joka käsittää 10-15min automatkan) ja bussilla reissaaminen kestäisi tunnin verran, kuljen työmatkat siis taksilla. Olen myös tehnyt sellaisen huomion että taksikuskit ovat pääsääntöisesti aasialaisia! Bussikuskit ovat brittejä, mutta taksikuskit tankeroenkkua puhuvia aasialaisia. Joka ei tietysti helpota laisinkaan, kun en aina ymmärrä mitä ne mulle puhuu. Usein he myös haluavat minun kertovan heille, mistä kadunkulmasta käännytään minnekin. Ja enhän mie seuraile kadunnimiä tms. sillä kun kerran pirssissä istutaan, silloin ihaillaan joko maisemia tai luetaan kirjaa. Pariin otteeseen on palanut käämit kun aamutuimaan kuski haravoi katuja, kyselee multa neuvoja ja kun pyörittelen päätäni ja sanon: enmäävaantierä, ne kaivavat GPS:ät ja Gpr:ssät.. ym. esille.
No, onneksi yhtenä kappaleena olen päässyt töihin ja takaisin kotiin, tänään kylläkin ylimääräisten sydämentykytysten kera. Matka meni ruuhkasta huolimatta ihan jouhevasti, kunnes käännyimme tielle, joka oli suljettu. No, uukkaria pykälään ja uusi yritys, valtatiellä (joka näyttää vähän leveämmältä kuin perussuomalainen normitie), ja uutta uukkaria kehiin vaan. Siinä vaiheessa kun autoja huristeli joka suuntaan tiuhempaan kuin meikäläinen kiroilee viidessä minuutissa, iski paniikki. Noo, onneksi mulla oli hyvä kuski ja mie pidin silmät kiinni kriittisillä hetkillä, hommasta selvittiin.
Täällä liikenne käyttäytyminen on kyllä sata kertaa kohteliaampaa kuin Suomessa. Vaikka ihmiset huristelevat välillä miten sattuu, ja tilannenopeus ei useinkaan ole ihan kohdillaan, otetaan täällä kuitenkin huomioon muut hurjastelijat ja eihän aina tarvi mennä liikennesääntöjen mukaan..eihän?

Täällä myös reilunkaupan tuotteita on saatavilla jokaisesta pienestä kaupasta. Marks and Spencer liikeketju jopa mainosti männä viikolla sitä että heidän Fare Trade tuotevalikoima laajentui entisestään! Lisää tätä Suomeenkin, ja ehkä valikoiman kautta ostajat löytävät tuotteet paremmin ja saataisiin niitä hintojakin hiukan alas.
Eikä tämä elämä pelkkää työntekoa tai taksilla ajelua ole ollut. Lauantaina olin pomoni Joanin 50-vuotis synttäripäivillä. Vaikken tuntenut kuin pari tyyppiä, ja nekin töiden kautta, oli atmosfääri oikein hyvä. Joanin veli soitti hyvää musaa ja ruokaa sekä juomaa oli yllin kyllin. Teki kyllä todella hyvää vähän irtaantua, puunata ittiä ja tavata ihmisiä. Mullahan ei täällä ole kovastikaan seuraelämää. Joten teki hyvää ja oli hauskaa.
Tapasin paljon mukavia, ystävällisiä ihmisiä ja Joanille tehty ohjelmanumero: ”Joan’s 50-years” käsitti valokuvia jokaisesta Joanin elämän vuodesta ja huh, on sillä naisella ollut jos jonkinmoisia kampauksia!

Olen myös päässyt kansalaistoiminnan toimijat ja talouskurssissa hiukan eteenpäin. Aloittaminen on se kaikista pahin vaihe. Välillä tämä loputon kielikylpy väsyttää, ja ajatuksien sanoiksi pukeminen on työlästä. Kummallakin kielellä. Luulin myös olevani ihan ok englannin kuullunymmärtämisessä mutta huh, osa menee kyllä ihan auttamatta ohi, mutta se varmasti liittyy mm. slangiin ja aiheisiin. Tai en tiedä sinusta, mutta autonkorjaamiseen liittyvä sanasto on jäänyt multa ainakin välistä.

Onneksi jotkut asiat ovat samanlaisia kuin Suomessakin, (enka puhu nyt maustekurkuista jotka on liotettu jossain etikkaliemessa..hyi! Sita oli tanaan toissa lounaalla, yok! Siis leivan valissa!)kuten syksy ja lehtien tippuminen puista.
Sunnuntaina laitettiin tyttöenergiat yhteen ja nyt on Keeley:n talon puutarha ja etupiha haravoitu lehdistä ja nurmikko leikattu.

Toivokaamme että syksy jatkuu aurinkoisena ja kaikilla on hyvää ruokaa ja parempi mieli!

High hight's and low low's

Uuh, jotenkin nihkeaolo. Toimistolla on flunssa kiusannut joka toista ja Keeleylla on nyt rakatauti ja mullakin paassa sotkee kummallisesti. Toivottavasti en nyt tule kipeaksi, koska se olisi tosi tylsaa.
Meilla oli tanaan Anual Meeting tyoporukan kanssa ja meilla oli jarjeston muiden sidosryhmien kanssa kokous. Aika epavirallinen sellainen mutta silti.
Kokouksessa myos jaettiin 5 palkintoa ja hienon pystin sai kotiinsa "vuoden Nuori", "vuoden vapaaehtoistyontekija", Vuoden organisaatio joka on tukenut toimintaa, palkinnon sai myos organisaatio jonka kanssa on tehty hyvaa yhteistyota ja "vuoden paras projekti" joka itseasiassa oli kotivakivallan vahentamiseen suunnattu "hanke" joka on tehnyt pitkajanteista tyota jo 30-vuotta. Toimistolle tuli myos eilen yksi indoneesialaismies joka on taalla 3 viikkoa "vaihdossa" niin ikaan. Meidan tehtavamme palsussa oli esitella itsemme ja kertoa miksi olemme Lutoniin tulleet ym. Pisti kylla hiukan jannittamaan, mutta ihan hyvin se meni. Nyt onkin sita maha taynna hyvia kolmioleipia, kevatrullia ja kakkua. Nuo kokoukset on aina pahimpia, kun siella on niin syntiset hyvat tarjoilut!

Eilen lahdin Mugsyn kanssa tsekkaamaan uutta projektia, joka oli juuri alkanut. Menimme eraan koulun takapihalle jossa oli alyttoman hyva fudiskentta ja siella oli tusinan verran innokkaita poikia futaamassa. Miehan tietty hyppasin heti sekaan mutta taisi taidot olla hiukan ruosteessa, silla lahinna pelkasin palloa ja kuten asiaan kuuluu; kiljuin, potkin ja juoksin kuin tytto.
Ehdin pallonpotkimisen ohella myos puhua Mugsyn kanssa aasialaisesta kulttuurista, ja aina se jotenkin kallistuu naisten oikeuksista kuohkaamiseen.
Ihmettelin etteiko muslimitytoille ole mitaan aktiviteetteja ja Mugsy kertoi etta on, mutta heita on paljon vaikeampi saada esim. nuorisotiloille silla vanhemmat eivat kovinkaan hyvaa tykkaa kun tytto juoksee itekseen ties missa. Ja kun kotona on kotitoita joita tyttaren olisi hyva olla tekemassa, ja erityisesti pimeaan aikaan ei saisi liikkua.
Myos pakkoavioliittoja tapahtuu edelleen ja olipa jokunen kuukausi sitten tehty jopa murha, kun eraan tyttaren isa ja seta ei tykannyt pojasta, jota tytto tapaili. No, ongelmahan on ratkaistu ja kukaan ei joutunut hapeaan. Nyt isa ja seta istuvat vankilassa, mutta se ei tuo perheelle hapeaa..olihan se tyttaren kunnian puolustamista. Myos Magsylla oli omakohtaisia kokemuksia, no ei laheskaan nain rankasta esimerkista, mutta omanlainen kokemus siita, miten asioiden kuuluu hoitua. Mugsy seurusteli miltei 10-vuotta tyttoystavansa kanssa ennenkuin sai menna hanen kanssaan naimisiin. Ongelmana oli se, etta hanella oli vanhempi veli, jonka piti menna ensin naimisiin..mutta jotenkin asia oli saatu puitua niin etta nyt Mugsy on onnellisesti naimisissa ja 2 lapsen isa.

Puhuimme myos siita, etta jos aasialaiskortteliin tulisi homopariskunta jotka pitelisivat toisia kadestaan ja kenties asuisivat alueella.. voi ollaetta heille tulisi nopea lahto, ambulansilla. Kuuleman mukaan kun yhteiso ei jotain hyvaksy, ei poliisit tai muut viranomaiset voi asialle oikein mitaan. Kysyessani tunteeko Mugsy muslimia joka on homoseksuaali, pyoristyi hanen silmansa ja vastaukseksi tuli tiukka: no!
Ja kaikki oikeastaan kulminoitui siihen, etta tytot joilla on esim. kouluissa ongelmia..aiheesta puhutaan ensisijaisesti vanhemmille, jos on muita ongelmia, tehdaan kaikkensa ettei tytto hapaise perhettaan. Jos poika vahan sortuu tuhmuuksiin, se usein selitetaan silla etta pojat ovat poikia. Siina vaiheessa meikan veri kiehui, mutta kerroin avoimesti etta mun on vaikea ymmartaa tuollaista. Hitto, mun aiti ja isihan olisi varmasti joutuneet maanpakoon jos mun kurinpalautus olisi ollut tuolla linjalla. Mutta se on osa heidan perintoa joka on vuosituhansia vanha. Onneksi asioista voi puhua avoimesti ja se onkin parasta taalla. Luton on koko britanniasta kaikista monikulttuurisin paikka, joten opin kovasti naista kulttuurienvalisista vuorovaikutuksista.

Iltasella sitten katsoin jotain dokkaria joka kertoi pakistanilaisesta naisesta joka nuoruudessaan rakasti tanssimista. Mutta kun han tuli vanhemmaksi, vanhemmat kielsivat tanssimisen julkisissapaikoissa ja han paatti etta jos joskus saa pojan ja hanella on tanssimisenlahja, han saa tanssia sydamensa kyllyydesta. No itseasiassa aiti sai mita tahtoi.
Perhe muutti Englantiin ja hanen pojastaa tuli yksi britannian arvostetuimmista modernintanssin tahdista. Koko tuo tarina sai mulla kyyneleet silmiin, ei sen takia etta aiti nyt sai mita tahtoi, vaan ettei aiti saanut unelmaansa kokonaisvaltaisesti... Kai mie olen niin itsenaisyyttani rakastava ja auktoriteetti kammoinen etta tuntuu todella julmalata luopua omasta unelmastaan tuolla tavalla.

No, taas naita tyo hommia vaan. Sosiaalinen elama on aika hiljaista joten tyomyyrailen vain. Paitsi etta kohta olisi kiva paasta kotiin juomaan lamminta teeta. I Don't feel so good.

Valoa ja lampoa kaikille! Ja terveytta.

Morning mates

Heippa taas. Ei sinällänsä mitään uutta auringon alla. Pääasia että se kuitenkin möllöttää tuolla taivaalla, kuten se täällä tekee.
Olen nukkunut hyvin viime yön ja taisinkin olla väsyneempi Safety Squat puristuksesta kuin luulinkaan. Eilen pesin pyykkiä, kävin Tobyn kanssa kävelyllä, kaupassa, tein hyvää ruokaa ja kirjoitin kouluhommaa. Samalla kun yritin saada selkoa sukupuolisensitiivisyys kurssin monisteista, töllöstä tuli 50 suurimman poikabändin myydyimmät hitit 90-luvulla.
Oli tosi hauskaa tuijotella Boyzonen, East 17, ja Take Thatin vanhoja videoita. On ne kyllä ollut huonoja! Juonet on yksinkertaisia ja kun esim. ed.mainituissa yhtyeissä on niitä jämämiehiä jotka eivät oikeastaan tee yhtään mitään, paitsi ehkä laulavat parit aaaat ja iiiit kertosäkeisiin ja lopunajasta näyttävät vaan tosi orvoilta ja urpoilta.
Erityisesti East 17 yhtyeessä tämä on hyvin nähtävillä. En edes muista koko bändinjäsenistä nimeltä kuin sen sinisilmäisen kaljunpojan, Brianin. Mitkä niiden nimet olivat?? Muistaako kukaan?No, kai se toinen East 17 rivistosta, se honkkeli ja niiiiin brittiläisen näköinen, on jotain mainittavaa yhtyeessä tehnyt mutta ne 2 muuta. Hohhoijaa.. Toinen näyttää patalaiskalta ja toisella on vain yksi ilme. Ihme ja kumma että he pääsivät niinkin pitkälle kuin pääsivät.
Tein myös toisen huomion (joo, kyllä mie niitä kouluhommiakin jossain vaiheessa sain tehtyä). Kaikki varmaan muistaa (paitsi ehka isi ja Anitra :) Hansonin nuoret pojjaat ja sen iänikuisen renkutuksen MMMbob..no se laulaja (ja mikäköhän hänen nimi mahtoi olla?? Suvi jos luet tätä, sie varmaan muistat) näyttää ihan Negativen Jonne Aaronilta. Ihan kuin kaksi marjaa!

No nyt kun pääsin vauhtiin tästä todella tärkeästä asiasta, eli TV-ohjelmista, jatkanen samasta aiheesta.
Tellystä tulee paljon Frendejä (ja useat tuotantojaksot sekoitettuna kanavasta riippuen), Judge Judy on iltapäivän suurta viihdettä, ja sehän muistaakseni näkyi jopa Suomessa joltain kanavalta iltamyöhään. Mitäpä kunnon brittiläinen televisioviihde olisi ilman Ricky Lakea, Hollyoksia sekä Eastendersiä, joista mie en kylläkään tiedä mitään, mutta Keeley ainakin seuraa sitä. Mie olen enemmän niitä Emmerdale tyttöjä.
Uusiakin tuttavuuksia on tullut. Amerikkalainen:” Who’s line is it anyway” on aivan loistava! Se ei ole tosi teeveetä, vaan impro-ohjelma (naapurin Milla tykkäisi varmasti kovasti..hmm, pystyisinköhän nauhoittamaan hänelle sitä jotenkin täällä..) Eikä se ole mitään perinteistä antakaa aihe ja keksimme tarinan sen perusteella, vaan siinä on paljon erilaisia elementtejä kuten laulua, erityisesti räp-osuudet on hillittömiä, pantomiimia ja erilaisten teemojen käyttöä, kuten jokainen lause pitää aloittaa kysymyksellä. .ja ah, se on loistava!
Toinen erinomainen ohjelma on Friday night project jossa on joka viikko uusi juontaja, ja se on aina joku maailmankuulu supers-stara. Viime viikolla esim. oli Kanye West. Mukana on aina kaksi "sivujuontajaa" joiden läpänheitto on aivan älytöntä. Joonas Hytönen ja jopa Stiller saisivat ottaa mallia kuinka annetaan tilaa vieraalle, viihdytetään yleisöä, eikä yritetä buustata omaa olemassaoloa muka nokkavilla kommenteilla. Yleisolla on myos mahdollisuus kysya ihan mita tahansa julkkuvieraalta ja britit eivat ole niin sievistelijoita kuin jenkit joten joitakin starboja varmasti grillataan aikalailla. Jokaisessa jaksossa myos tavalinen kaduntallaaja joutuu piilokameraan. Esim kun Sex and the city- ohjelman tahti Kim Cattrall oli vieraana, han tilasi putkimiehen korjaamaan tukoksen keittion lavuaarista ja yht'akkia Kim saikin puhelun jossa hanen mustasukkainen "poikaystavansa" on tulossa kaymaan ja putkimiesparka laitettiin komeroon piiloon. No, sieltahan se raivohullu poikaystava hanet loysi ja siinapa sitten selitat: "This really isn't what it looks like!" Hah, hauskaa..
Täälä ollaan myös ihastuttu erilaisiin lista-ohjelmiin. Tällä hetkellä näyttäisi pyörivän The 100 Greatest tearjerkers jossa käydään läpi televisiohistorian parhaat itkukohtaukset.

Oi kuinka ihania uutisia kuulinkaan. Vuokranaiseni Keeley kertoi juuri mulle että hän on raskaana poikaystävälleen Simonille! Ihana uutinen. Taa on sitten salaisuus, ei saa kertoa kellekkaan!!!!Vaikka Simon ei ole koskaan ollut innoissaan biologisesta isyydestä, on tämä mahtava uutinen. Vaikka nyt en taida saada enää Keelystä disco-ilta seuraa..Outoa on se, että juuri viime viikon alussa puhuttiin lapsista ja Keeley oli saanut tietää olevansa raskaana maanantaina. Mie myös näin viimeviikonloppuna la-su välisenä yönä että mie olin raskaana ja sitä edellisenä yönä uneksin että Keeley halusi kertoa mulle jotain ja sillä oli ihan itkuiset silmät, mutta mie en oikein saanut unessa selvää, oliko se hyvä vai huono asia mikä hänen mieltänsä painoi. No sattumaa tai ei, aivan mahtavaa! Keeleystä ja Simonista tulee tosi hyvät vanhemmat, ja toivon että kaikki sujuu raskaudessa hyvin.

Tästä tuli nyt hiukan hölynpöly skriivaus mutta olkoot.

..and my make-up is running

Nain ne viikot vaan huristavat eteenpain. Tyorintamalla on ollut viime viime aika hiljaista kun kaikki duunissa halusivat saastaa mun voimia taman viikon tyotehtaviin ja sopivasti myos Tuomas oli taalla ed. viikon. Perjantaina sitten hypatiin bussiin, poristeltiin lentokentalle ja Ryanairin sinikeltaisin-siivin lennettiin Dubliniin.
Siella lentokentalla alkoi jo kuulumaan tuttua puheensorinaa. Suomalaisia naas. Uskoisin etta jengi oli saapunut tampereelta irkkuihin syyslomalle. Bussimatka kesksutaan maksoi 6 euroa ja matka kesti semmoset 25 min. Siella sitte torotettiin ja pohdittiin etta missahan suuntaan meidan hotelli on. Koska ihminen on usein ei niin viksu, eihan meilla ollut karttaa ja hotellistakin oli vain nimi selvilla. Kadusta ei ollut mitaan hajua.
Mutta onneksi poliisit ovat poliiseja Dublinissakin, ei muutakuin suorimaan leheiseen kyttikselle kysymaan suunnistusohjeita. Ja tulihan niita. Olimme itseasiassa aika lahella hotskua ja se loytyikin hyvien ohjeiden jalkeen.

Aurinko paistoi, kaduilla kuului iloinen puheensorina, joka kaukaisesti muistutti englantia.. jep, irlannissa oltiin. kun olimme kirjautuneet hotelliin, ostimme vahan kaupasta patonkia, juorulehden ja juotavaa. Vaikka lento Lutonista Dubliniin kesti vain tunnin, jostain syysta olimme molemmat vahan nuutuneita. Tsillattuamme tovin, paatimme ottaa yhteytta Jussiin, joka on asunut Dublinissa jo vuoden verran. Jussi on tuttu mies rollosta ja oikein hauska seuramies ja toivoimmekin etta ehka kaupunki avautuu (no, ainakin kuppiloiden osalta) vahan paremmin hanen avullaan.

Suunnistimme summamutikassa Tuomaksen kanssa pirtsakassa syysilmassa pubiin jossa soikin hyva musiikki ja siellahan sitten Guinnesit ja sidukat naamariin. Jussi tuli 2 suomalaisen tyokaverinsa kanssa vahan myohemmin ja sitten suuntasimme rokkibaariin. En kuollaksenikaan muista mika sen nimi oli, mutta se oli vahan sellainen kamanen, hamyinen paikka, eika siella tarvinut olla ihan niin justiinsa. Sama meno siella oli kuin suomalaisissakin kuppiloissa. Ehka siella jengi oli kuitenkin enemman vauhti paalla, if u know what i mean.

Ilta meni rattoisasti ja haettiin banjoburgerit (nimi siis tulee siita, etta otat haukut purilaisesta ja sen sisukset aina tuppaa tippua rinnukselle ja sita kun putsaat, teet vahan samaa liiketta kuin soittaisit banjoa..kokeile vaikka!) ja nukkumaan. La aamu sitten lahti, tai sen piti lahtea kaytiin aamupalalla. Herkullisella, irkkulaisella aamupalalla.. no varmasti lihansyoja nautti makkaroistaan mutta kasvissyojalle rostipottua, ja paahtoleipaa. Not! Eli ei muutakuin takaisin nukkumaan. Paatin saastaa mieheni shoppailukidutukselta, ja lahdin itekseni pyorimaan kauppoihin ja jotain pienta sielta loytyikin. Kovin kallistahan siella on.. kaikki muu paitsi bussillakulkeminen. Eli jos laihalla lompakolla se kiinnostaa.. welcome to Dublin!

Iltasella paatimme lahtea Jussin luo, viereiseen(?) pieneen kylaan jossa mies asui. Koska emme edelleenkaan omanneet karttaa, olimme Jussin neuvojen varassa. Heti kun paasimme hotellilta kulkemaan, alkoi satamaan vetta. Jes, kylla kannatti taas meikata.
Bussin numero oli tiedossa ja jonkinlainen ajatus siita, mista se lahtisi. No, paadyimme juoksemaan 5 minuttia kyseisen bussin perassa, kaatosateessa, ja sitten kun se piru vihdoinkin pysahtyi, se ei ottanut meita kyytiin. Aivan litimarkana paatimme menna sisatiloihin punomaan juoniamme, lasillisen aarelle tietysti. Sukat ja kengat vain litisivat, kasilaukku oli ihan marka, mutta kannatti ostaa halpahallista huulipuna...kaikki muu meikki naytti valuneen, mutta puna sentaan pysyi tyylikkaasti huulilla.

Edelleen, koska kysyminen ei ole vaarin, kysyimme bussipysakkeja pubinpitajalta, ja itseasiassa olimmekin todella lahella sita, missa meidan piti olla. Eli ei muutakuin Hawkin streetille ja bussiin, joka maksoi 2 ihmiselta 4 e ja matkaa piti oleman lahes 45 min verran.
Iloinen yllatys vaihtui pian hammennykseksi ja ikkunoista tuhrustamiseksi kun hiffattiin etta niin.. nyt on jo pimiaa, vetta tulee kuin aisaa ja bussinikkunat ovat ihan huurussa.. Ohjeissa sanottiin ; tulette moottoritielle (joka mun mielesta naytti vain normaalilta valtatielta)ja sielta rampinkautta ylos, ja sitten liikenneympyran (joita oli matkan varrella varmaan 7) jalkeen pois. No, kerran jaatiin vaaralla dosarilla pois, ja huomattiin etta oltiin tultu liian kauas paamaarastamme, mutta jollakin tavalla loydettiin paikanpaalle ja siella oli jo hippalot ylimmillaan. Ilta meni sopuisasti, hyvin iisisti ja mulle avautui ihan uusi maailma guitar heroisin kautta. Jussilla oli basso, skitta ja rummut. Meiga oli rumpali, Jussi kitaristi ja Tuomas basisti. Olihan se valilla aivan kauheeta kuultavaa, mutta hauskaa oli.

Sunnuntaina sitten olikin jo lahdon tunnelmaa. Mie lahin klo 17 koneella ja Tuomas jai viela pariksi paivaksi Jussin luo. Kaytiin sellaisella kiertoajelulla ja se oli kylla hyvin avartava. Paljon hienoja katedraaleja, kirkkoja, maisemia.. ja Dublin kaupunkina myos avautui. Me oltiin hengailtu vaan o' connell streetin laheisyydessa ,mutta kaupunkiahan oli vaikka kuinka paljon nakematta. Mayby next time!
Nyt olen sitten 2 paivaa ollut tyontouhussa ja safety squat vetaa kylla mehut aika kivasti. Olen tassa siis valistanut lapsosia(9-10-v) erilaisista huumeista. Tai siis drugseista. Eli on medical drugs, liimoja tai tusseja missa on kemikaaleja jotka vaarinkaytettyna voivat olla huumaavia. Kertonut etta kahvissa ja teessa on kofeiinia ja ollaan pohdittu lasten kanssa mita erilaiset aineet tekevat ihmiselle. Tama on aina mun lempparikohta. Olen piirtanyt isolle paperille piparkakku-ukkelin (ja tata figuuria suositeltiin siksi, etta se on tuttu lapsille, tuo hyvan mielleyhtyman, muttei kuitenkaan figurioi keneksikaan tietyksi henkiloksi) ja sitten kyselen; mita tupakointi tekee kropalle, enta alkoholi.. ja sielta tulee kylla semmosia tarinoita valilla etta huh. Joskus lapset puhuvat omien vanhempien juomatottumuksista tai siita millainen aiti on paissaan. Vaikka he sen kertovat hassutellen, uskon etta se on hyvin hammentavaa heille. Firmamme taktiikka ei ole muutenkaan kieltaa tekemasta asioita, vaan lahinna lisata tietoutta ja sita etta heilla on vapaus valita mita tekevat isona. Kiljuminen siita etta joku on vain vaarin tai pahasta ei varmasti ole koskaan ketaan estanyt tekemasta kokeiluja. Tai sitten lapseen vain istutetaan pelko asioista, ja seko sitten on kantava voima jolla lapsen odotetaan sanovan ei laittomuuksille?
Huh, tasta tuli ihan romaani. Kiva jos joku jaksoi lukea. Menen nyt lataamaan akkuja.. Tsaukt ja moikat!

Lokshen

Terveisia taalta lokshenin aarelta. Tyokamuni David on juutalainen ja heikalaisilla oli alkuviikosta uudenvuoden juhlintaa ja Davidin nana oli tehnyt tallaista perinteista juutalaista jalkiruokaa lokshenia. Tassa kun sita tarkistelen, nayttaisi "kakussa" olevan nuudeleita,rusinoita ja kanelia. Kuulostaa epailyttavalta, mutta itseasiassa maistuu hyvalta.

Mulla on ollut tyomaalla nyt hiukan hiljaisempaa.
Ensi viikolla alkaa Safety Squad ja siella sitten on vilinaa enemman kuin tarpeeksi, joten olen ihan luvan kanssa saanut olla iisisti.
Tuomas tuli lauantaina. Raasuparkanen oli ihan alyttoman vasynyt saapuessa Lutoniin. Birminghamin paassa oli viela ollut ongelmia bussien kanssa ym. mutta jo sunnuntaina han oli taydessa iskussa. Maanantaina lahdettiin sitten seikkailemaan Lontooseen. Ostimme sellaisen paivakortin, jolla sitten sai matkata tubella ja junalla niin paljon kuin jaksoi ja se olikin enemman kuin kateva.
Olen viimeksi kaynyt Lontoossa, hmm, apua, olisiko 5-vuotta sitten ja silloinkin mukana oli tyvaret jotka tiesivat minne menna ja mita tehda. Olinkin aika saletti siita, etta talla reissulla puolet ajasta menee haahuilemiseen ja eksyilyyn. Varasimme myos liput The Hellacoptersien vikalle Lontoon keikalle, Astoriaan.

Mutta kaikki siis meni aivan mahtavasti ja meilla oli todella kiva paiva. Kaytiin Brixtonissa, Sohossa, syotiin leivat puistossa ja kaveltiin Green Parkista Waterloohon ym ym ja Tuomas leikki turistia. Taytynee laittaa niita kuvia tassa kun kerkiaa.
Keikka oli Tottenham Court Roadilla eli ihan keskustan sykkeessa. Loysimme myos sattumalta mukavan rokkibaarin lahistolta ja varmaan kaikki asiakkaat olivat suuntaamassa samalle keikalle. Siella oli myos, ilmiselvista syista johtuen, paljon ruotsalaisia ja oli mukavaa turista.. englanniksi niiden kanssa.

Astoria 2 oli keikkapaikkana suuri, ja tummanpuhuva. Olisi janna nahda millainen "oikea" Astoria sitten on. Astoria on varmaan niinkuin Tavastia ja Astroria 2, Semifinaali. Keikka oli kuitenkin loppuunmyyty ja jengia siella kylla piisasikin. Keikka oli loistava ja yleiso mahtavasti mukana. Niin kuin taalla tapana on, baarit ja kuppilat menevat aikaisin kiinni. En tieda oliko silla mitaan tekemista etta oli maanantai, mutta Astoria2 sulki ovensa klo23. (Keikka siis alkoi klo 20).
Keikan jalkeen kavimme viela siella rokkikuppilassa juomassa yhdet ja koska emme olleet varmoja milloin vika juna lahtee Lutoniin, paatimme suunnata St. Pancrasin asemalle, joka ei sitten sujunutkaan niin sutjakkaasti kuin luulimme. Osa asemista oli suljettu ja saimme sitten suhata ees sun taas notta paasimme jalleen oikeaan paikkaan. Ylimaaraisia sydamentykytyksia tuli myos siita, etta luulimme ensin kaikkien Lutonin junien menneen. No, menihan sinne sitten sellaisia junanretaleita, jotka pysahtyivat joka pysakilla ja olimme Lutonissa puoli kahden maissa yolla. Eli hyvin varikas, tapahtumarikas, ja antoisa 12 tuntinen oli takana.

Olen kylla iloisesesti yllattanyt siita, kuinka helppoa liikkuminen Lontoossa on. Ja kuinka hieno kaupunki se onkaan! Sinne taytyy paasta pian uudestaan. En kaynyt edes shoppailemassa Camden townissa tai ihastelemassa varivaloja Piccadilly Circuksessa.

Huomenna perjantaina suuntaammekin Tuomaan kanssa sitten Dubliniin. Siella ollaan viikonloppu, tai no, Tuomas jaa sinne varmaan tiistaihin-keskiviikkoon saakka ja sitten lentaa kotosuomeen. Tuomaksen kaveri Jussi asuu siella, joten kivaa nahda hantakin ja toivottavasti ehditaan tehda muutakin kuin istua pubissa Guinessin aarella. Tuomas on ollut reissussa jo 3 viikkoa, joten varmasti jo kotisanky houkuttaa. Tuomaan aiti vaan kirjoitteli etta Tikrukissa on vahan koetellut hermoja kun se itkee yot. Voi sita. En ollenkaan arvannut etta kattilainen olisi ollut niiiiin kiintynyt meihin. Ajattelin etta kunhan saa olla kotona ja siella on joku hellimassa ja rakastamassa, se on ok, mutta kapylantiikeri ei olekkaan niin helppo!
No, pian se Tuomas kotio tulee ja eikohan se kissakin siita rauhoitu.

Peace and Lov!