High hight's and low low's

Uuh, jotenkin nihkeaolo. Toimistolla on flunssa kiusannut joka toista ja Keeleylla on nyt rakatauti ja mullakin paassa sotkee kummallisesti. Toivottavasti en nyt tule kipeaksi, koska se olisi tosi tylsaa.
Meilla oli tanaan Anual Meeting tyoporukan kanssa ja meilla oli jarjeston muiden sidosryhmien kanssa kokous. Aika epavirallinen sellainen mutta silti.
Kokouksessa myos jaettiin 5 palkintoa ja hienon pystin sai kotiinsa "vuoden Nuori", "vuoden vapaaehtoistyontekija", Vuoden organisaatio joka on tukenut toimintaa, palkinnon sai myos organisaatio jonka kanssa on tehty hyvaa yhteistyota ja "vuoden paras projekti" joka itseasiassa oli kotivakivallan vahentamiseen suunnattu "hanke" joka on tehnyt pitkajanteista tyota jo 30-vuotta. Toimistolle tuli myos eilen yksi indoneesialaismies joka on taalla 3 viikkoa "vaihdossa" niin ikaan. Meidan tehtavamme palsussa oli esitella itsemme ja kertoa miksi olemme Lutoniin tulleet ym. Pisti kylla hiukan jannittamaan, mutta ihan hyvin se meni. Nyt onkin sita maha taynna hyvia kolmioleipia, kevatrullia ja kakkua. Nuo kokoukset on aina pahimpia, kun siella on niin syntiset hyvat tarjoilut!

Eilen lahdin Mugsyn kanssa tsekkaamaan uutta projektia, joka oli juuri alkanut. Menimme eraan koulun takapihalle jossa oli alyttoman hyva fudiskentta ja siella oli tusinan verran innokkaita poikia futaamassa. Miehan tietty hyppasin heti sekaan mutta taisi taidot olla hiukan ruosteessa, silla lahinna pelkasin palloa ja kuten asiaan kuuluu; kiljuin, potkin ja juoksin kuin tytto.
Ehdin pallonpotkimisen ohella myos puhua Mugsyn kanssa aasialaisesta kulttuurista, ja aina se jotenkin kallistuu naisten oikeuksista kuohkaamiseen.
Ihmettelin etteiko muslimitytoille ole mitaan aktiviteetteja ja Mugsy kertoi etta on, mutta heita on paljon vaikeampi saada esim. nuorisotiloille silla vanhemmat eivat kovinkaan hyvaa tykkaa kun tytto juoksee itekseen ties missa. Ja kun kotona on kotitoita joita tyttaren olisi hyva olla tekemassa, ja erityisesti pimeaan aikaan ei saisi liikkua.
Myos pakkoavioliittoja tapahtuu edelleen ja olipa jokunen kuukausi sitten tehty jopa murha, kun eraan tyttaren isa ja seta ei tykannyt pojasta, jota tytto tapaili. No, ongelmahan on ratkaistu ja kukaan ei joutunut hapeaan. Nyt isa ja seta istuvat vankilassa, mutta se ei tuo perheelle hapeaa..olihan se tyttaren kunnian puolustamista. Myos Magsylla oli omakohtaisia kokemuksia, no ei laheskaan nain rankasta esimerkista, mutta omanlainen kokemus siita, miten asioiden kuuluu hoitua. Mugsy seurusteli miltei 10-vuotta tyttoystavansa kanssa ennenkuin sai menna hanen kanssaan naimisiin. Ongelmana oli se, etta hanella oli vanhempi veli, jonka piti menna ensin naimisiin..mutta jotenkin asia oli saatu puitua niin etta nyt Mugsy on onnellisesti naimisissa ja 2 lapsen isa.

Puhuimme myos siita, etta jos aasialaiskortteliin tulisi homopariskunta jotka pitelisivat toisia kadestaan ja kenties asuisivat alueella.. voi ollaetta heille tulisi nopea lahto, ambulansilla. Kuuleman mukaan kun yhteiso ei jotain hyvaksy, ei poliisit tai muut viranomaiset voi asialle oikein mitaan. Kysyessani tunteeko Mugsy muslimia joka on homoseksuaali, pyoristyi hanen silmansa ja vastaukseksi tuli tiukka: no!
Ja kaikki oikeastaan kulminoitui siihen, etta tytot joilla on esim. kouluissa ongelmia..aiheesta puhutaan ensisijaisesti vanhemmille, jos on muita ongelmia, tehdaan kaikkensa ettei tytto hapaise perhettaan. Jos poika vahan sortuu tuhmuuksiin, se usein selitetaan silla etta pojat ovat poikia. Siina vaiheessa meikan veri kiehui, mutta kerroin avoimesti etta mun on vaikea ymmartaa tuollaista. Hitto, mun aiti ja isihan olisi varmasti joutuneet maanpakoon jos mun kurinpalautus olisi ollut tuolla linjalla. Mutta se on osa heidan perintoa joka on vuosituhansia vanha. Onneksi asioista voi puhua avoimesti ja se onkin parasta taalla. Luton on koko britanniasta kaikista monikulttuurisin paikka, joten opin kovasti naista kulttuurienvalisista vuorovaikutuksista.

Iltasella sitten katsoin jotain dokkaria joka kertoi pakistanilaisesta naisesta joka nuoruudessaan rakasti tanssimista. Mutta kun han tuli vanhemmaksi, vanhemmat kielsivat tanssimisen julkisissapaikoissa ja han paatti etta jos joskus saa pojan ja hanella on tanssimisenlahja, han saa tanssia sydamensa kyllyydesta. No itseasiassa aiti sai mita tahtoi.
Perhe muutti Englantiin ja hanen pojastaa tuli yksi britannian arvostetuimmista modernintanssin tahdista. Koko tuo tarina sai mulla kyyneleet silmiin, ei sen takia etta aiti nyt sai mita tahtoi, vaan ettei aiti saanut unelmaansa kokonaisvaltaisesti... Kai mie olen niin itsenaisyyttani rakastava ja auktoriteetti kammoinen etta tuntuu todella julmalata luopua omasta unelmastaan tuolla tavalla.

No, taas naita tyo hommia vaan. Sosiaalinen elama on aika hiljaista joten tyomyyrailen vain. Paitsi etta kohta olisi kiva paasta kotiin juomaan lamminta teeta. I Don't feel so good.

Valoa ja lampoa kaikille! Ja terveytta.