Heippa taas. Tiistai, ja viikonpäivistä mun mielestä se pahin. Jotenkin koko päivä takkuillut, ja kahvikaan ei herätä. No, onneksi tämä päivä ei ikuisuuksia kestä.

Safety Squad tapahtuma on jälleen päällä. Tänään oli onneksi hiukan helpompaa, kun työkamu Felicia hoiti aamun lapset ja mie sitten iltapäiväksi sain pienen ryhmän, jossa lapset olivat söpöjä kuin siat pienenä. Koska tapahtuma on viereisessä kaupungissa (joka käsittää 10-15min automatkan) ja bussilla reissaaminen kestäisi tunnin verran, kuljen työmatkat siis taksilla. Olen myös tehnyt sellaisen huomion että taksikuskit ovat pääsääntöisesti aasialaisia! Bussikuskit ovat brittejä, mutta taksikuskit tankeroenkkua puhuvia aasialaisia. Joka ei tietysti helpota laisinkaan, kun en aina ymmärrä mitä ne mulle puhuu. Usein he myös haluavat minun kertovan heille, mistä kadunkulmasta käännytään minnekin. Ja enhän mie seuraile kadunnimiä tms. sillä kun kerran pirssissä istutaan, silloin ihaillaan joko maisemia tai luetaan kirjaa. Pariin otteeseen on palanut käämit kun aamutuimaan kuski haravoi katuja, kyselee multa neuvoja ja kun pyörittelen päätäni ja sanon: enmäävaantierä, ne kaivavat GPS:ät ja Gpr:ssät.. ym. esille.
No, onneksi yhtenä kappaleena olen päässyt töihin ja takaisin kotiin, tänään kylläkin ylimääräisten sydämentykytysten kera. Matka meni ruuhkasta huolimatta ihan jouhevasti, kunnes käännyimme tielle, joka oli suljettu. No, uukkaria pykälään ja uusi yritys, valtatiellä (joka näyttää vähän leveämmältä kuin perussuomalainen normitie), ja uutta uukkaria kehiin vaan. Siinä vaiheessa kun autoja huristeli joka suuntaan tiuhempaan kuin meikäläinen kiroilee viidessä minuutissa, iski paniikki. Noo, onneksi mulla oli hyvä kuski ja mie pidin silmät kiinni kriittisillä hetkillä, hommasta selvittiin.
Täällä liikenne käyttäytyminen on kyllä sata kertaa kohteliaampaa kuin Suomessa. Vaikka ihmiset huristelevat välillä miten sattuu, ja tilannenopeus ei useinkaan ole ihan kohdillaan, otetaan täällä kuitenkin huomioon muut hurjastelijat ja eihän aina tarvi mennä liikennesääntöjen mukaan..eihän?

Täällä myös reilunkaupan tuotteita on saatavilla jokaisesta pienestä kaupasta. Marks and Spencer liikeketju jopa mainosti männä viikolla sitä että heidän Fare Trade tuotevalikoima laajentui entisestään! Lisää tätä Suomeenkin, ja ehkä valikoiman kautta ostajat löytävät tuotteet paremmin ja saataisiin niitä hintojakin hiukan alas.
Eikä tämä elämä pelkkää työntekoa tai taksilla ajelua ole ollut. Lauantaina olin pomoni Joanin 50-vuotis synttäripäivillä. Vaikken tuntenut kuin pari tyyppiä, ja nekin töiden kautta, oli atmosfääri oikein hyvä. Joanin veli soitti hyvää musaa ja ruokaa sekä juomaa oli yllin kyllin. Teki kyllä todella hyvää vähän irtaantua, puunata ittiä ja tavata ihmisiä. Mullahan ei täällä ole kovastikaan seuraelämää. Joten teki hyvää ja oli hauskaa.
Tapasin paljon mukavia, ystävällisiä ihmisiä ja Joanille tehty ohjelmanumero: ”Joan’s 50-years” käsitti valokuvia jokaisesta Joanin elämän vuodesta ja huh, on sillä naisella ollut jos jonkinmoisia kampauksia!

Olen myös päässyt kansalaistoiminnan toimijat ja talouskurssissa hiukan eteenpäin. Aloittaminen on se kaikista pahin vaihe. Välillä tämä loputon kielikylpy väsyttää, ja ajatuksien sanoiksi pukeminen on työlästä. Kummallakin kielellä. Luulin myös olevani ihan ok englannin kuullunymmärtämisessä mutta huh, osa menee kyllä ihan auttamatta ohi, mutta se varmasti liittyy mm. slangiin ja aiheisiin. Tai en tiedä sinusta, mutta autonkorjaamiseen liittyvä sanasto on jäänyt multa ainakin välistä.

Onneksi jotkut asiat ovat samanlaisia kuin Suomessakin, (enka puhu nyt maustekurkuista jotka on liotettu jossain etikkaliemessa..hyi! Sita oli tanaan toissa lounaalla, yok! Siis leivan valissa!)kuten syksy ja lehtien tippuminen puista.
Sunnuntaina laitettiin tyttöenergiat yhteen ja nyt on Keeley:n talon puutarha ja etupiha haravoitu lehdistä ja nurmikko leikattu.

Toivokaamme että syksy jatkuu aurinkoisena ja kaikilla on hyvää ruokaa ja parempi mieli!