..and my make-up is running

Nain ne viikot vaan huristavat eteenpain. Tyorintamalla on ollut viime viime aika hiljaista kun kaikki duunissa halusivat saastaa mun voimia taman viikon tyotehtaviin ja sopivasti myos Tuomas oli taalla ed. viikon. Perjantaina sitten hypatiin bussiin, poristeltiin lentokentalle ja Ryanairin sinikeltaisin-siivin lennettiin Dubliniin.
Siella lentokentalla alkoi jo kuulumaan tuttua puheensorinaa. Suomalaisia naas. Uskoisin etta jengi oli saapunut tampereelta irkkuihin syyslomalle. Bussimatka kesksutaan maksoi 6 euroa ja matka kesti semmoset 25 min. Siella sitte torotettiin ja pohdittiin etta missahan suuntaan meidan hotelli on. Koska ihminen on usein ei niin viksu, eihan meilla ollut karttaa ja hotellistakin oli vain nimi selvilla. Kadusta ei ollut mitaan hajua.
Mutta onneksi poliisit ovat poliiseja Dublinissakin, ei muutakuin suorimaan leheiseen kyttikselle kysymaan suunnistusohjeita. Ja tulihan niita. Olimme itseasiassa aika lahella hotskua ja se loytyikin hyvien ohjeiden jalkeen.

Aurinko paistoi, kaduilla kuului iloinen puheensorina, joka kaukaisesti muistutti englantia.. jep, irlannissa oltiin. kun olimme kirjautuneet hotelliin, ostimme vahan kaupasta patonkia, juorulehden ja juotavaa. Vaikka lento Lutonista Dubliniin kesti vain tunnin, jostain syysta olimme molemmat vahan nuutuneita. Tsillattuamme tovin, paatimme ottaa yhteytta Jussiin, joka on asunut Dublinissa jo vuoden verran. Jussi on tuttu mies rollosta ja oikein hauska seuramies ja toivoimmekin etta ehka kaupunki avautuu (no, ainakin kuppiloiden osalta) vahan paremmin hanen avullaan.

Suunnistimme summamutikassa Tuomaksen kanssa pirtsakassa syysilmassa pubiin jossa soikin hyva musiikki ja siellahan sitten Guinnesit ja sidukat naamariin. Jussi tuli 2 suomalaisen tyokaverinsa kanssa vahan myohemmin ja sitten suuntasimme rokkibaariin. En kuollaksenikaan muista mika sen nimi oli, mutta se oli vahan sellainen kamanen, hamyinen paikka, eika siella tarvinut olla ihan niin justiinsa. Sama meno siella oli kuin suomalaisissakin kuppiloissa. Ehka siella jengi oli kuitenkin enemman vauhti paalla, if u know what i mean.

Ilta meni rattoisasti ja haettiin banjoburgerit (nimi siis tulee siita, etta otat haukut purilaisesta ja sen sisukset aina tuppaa tippua rinnukselle ja sita kun putsaat, teet vahan samaa liiketta kuin soittaisit banjoa..kokeile vaikka!) ja nukkumaan. La aamu sitten lahti, tai sen piti lahtea kaytiin aamupalalla. Herkullisella, irkkulaisella aamupalalla.. no varmasti lihansyoja nautti makkaroistaan mutta kasvissyojalle rostipottua, ja paahtoleipaa. Not! Eli ei muutakuin takaisin nukkumaan. Paatin saastaa mieheni shoppailukidutukselta, ja lahdin itekseni pyorimaan kauppoihin ja jotain pienta sielta loytyikin. Kovin kallistahan siella on.. kaikki muu paitsi bussillakulkeminen. Eli jos laihalla lompakolla se kiinnostaa.. welcome to Dublin!

Iltasella paatimme lahtea Jussin luo, viereiseen(?) pieneen kylaan jossa mies asui. Koska emme edelleenkaan omanneet karttaa, olimme Jussin neuvojen varassa. Heti kun paasimme hotellilta kulkemaan, alkoi satamaan vetta. Jes, kylla kannatti taas meikata.
Bussin numero oli tiedossa ja jonkinlainen ajatus siita, mista se lahtisi. No, paadyimme juoksemaan 5 minuttia kyseisen bussin perassa, kaatosateessa, ja sitten kun se piru vihdoinkin pysahtyi, se ei ottanut meita kyytiin. Aivan litimarkana paatimme menna sisatiloihin punomaan juoniamme, lasillisen aarelle tietysti. Sukat ja kengat vain litisivat, kasilaukku oli ihan marka, mutta kannatti ostaa halpahallista huulipuna...kaikki muu meikki naytti valuneen, mutta puna sentaan pysyi tyylikkaasti huulilla.

Edelleen, koska kysyminen ei ole vaarin, kysyimme bussipysakkeja pubinpitajalta, ja itseasiassa olimmekin todella lahella sita, missa meidan piti olla. Eli ei muutakuin Hawkin streetille ja bussiin, joka maksoi 2 ihmiselta 4 e ja matkaa piti oleman lahes 45 min verran.
Iloinen yllatys vaihtui pian hammennykseksi ja ikkunoista tuhrustamiseksi kun hiffattiin etta niin.. nyt on jo pimiaa, vetta tulee kuin aisaa ja bussinikkunat ovat ihan huurussa.. Ohjeissa sanottiin ; tulette moottoritielle (joka mun mielesta naytti vain normaalilta valtatielta)ja sielta rampinkautta ylos, ja sitten liikenneympyran (joita oli matkan varrella varmaan 7) jalkeen pois. No, kerran jaatiin vaaralla dosarilla pois, ja huomattiin etta oltiin tultu liian kauas paamaarastamme, mutta jollakin tavalla loydettiin paikanpaalle ja siella oli jo hippalot ylimmillaan. Ilta meni sopuisasti, hyvin iisisti ja mulle avautui ihan uusi maailma guitar heroisin kautta. Jussilla oli basso, skitta ja rummut. Meiga oli rumpali, Jussi kitaristi ja Tuomas basisti. Olihan se valilla aivan kauheeta kuultavaa, mutta hauskaa oli.

Sunnuntaina sitten olikin jo lahdon tunnelmaa. Mie lahin klo 17 koneella ja Tuomas jai viela pariksi paivaksi Jussin luo. Kaytiin sellaisella kiertoajelulla ja se oli kylla hyvin avartava. Paljon hienoja katedraaleja, kirkkoja, maisemia.. ja Dublin kaupunkina myos avautui. Me oltiin hengailtu vaan o' connell streetin laheisyydessa ,mutta kaupunkiahan oli vaikka kuinka paljon nakematta. Mayby next time!
Nyt olen sitten 2 paivaa ollut tyontouhussa ja safety squat vetaa kylla mehut aika kivasti. Olen tassa siis valistanut lapsosia(9-10-v) erilaisista huumeista. Tai siis drugseista. Eli on medical drugs, liimoja tai tusseja missa on kemikaaleja jotka vaarinkaytettyna voivat olla huumaavia. Kertonut etta kahvissa ja teessa on kofeiinia ja ollaan pohdittu lasten kanssa mita erilaiset aineet tekevat ihmiselle. Tama on aina mun lempparikohta. Olen piirtanyt isolle paperille piparkakku-ukkelin (ja tata figuuria suositeltiin siksi, etta se on tuttu lapsille, tuo hyvan mielleyhtyman, muttei kuitenkaan figurioi keneksikaan tietyksi henkiloksi) ja sitten kyselen; mita tupakointi tekee kropalle, enta alkoholi.. ja sielta tulee kylla semmosia tarinoita valilla etta huh. Joskus lapset puhuvat omien vanhempien juomatottumuksista tai siita millainen aiti on paissaan. Vaikka he sen kertovat hassutellen, uskon etta se on hyvin hammentavaa heille. Firmamme taktiikka ei ole muutenkaan kieltaa tekemasta asioita, vaan lahinna lisata tietoutta ja sita etta heilla on vapaus valita mita tekevat isona. Kiljuminen siita etta joku on vain vaarin tai pahasta ei varmasti ole koskaan ketaan estanyt tekemasta kokeiluja. Tai sitten lapseen vain istutetaan pelko asioista, ja seko sitten on kantava voima jolla lapsen odotetaan sanovan ei laittomuuksille?
Huh, tasta tuli ihan romaani. Kiva jos joku jaksoi lukea. Menen nyt lataamaan akkuja.. Tsaukt ja moikat!